Sannin Romuluksen isä, Rukajärven Hessu on Romuluksen kasvattajan Viivi L.'n yksi tämän hetken komeimpia kouluratsuja. Ori on saavuttanut jo hienosti mainetta KRJ'n alaisissa kilpailuissa ja jatkaa kilpailu-uraansa edelleen. Hessun isä, Rukajärven Romulus on edelleen Reija Ainolehden hoivissa Rukatallien parhaita koulutaitojen periyttäjiä. Romulus on 159-senttinen upean musta ilmestys, aivan kuten Hessukin, ja on kantakirjattu hyvin pistein toiselle palkinnolle. Romulus alkaa olla jo iäkäs, sillä kilpailu-ura on auttamattomasti takanapäin, mutta toimii vielä jalostuksessa jatkaen sukuaan jo syntyneiden 9 varsan lisäksi. Romuluksen isä, Rukajärven Reilu on edelleen samaa loistavaa periyttäjälinjaa, myöskin Rukatallien kasvattama upea suomenhevonen, joka omaa rakenteeltaan ja luonteeltaan vielä Romulustakin jalommat piirteet. 160-senttinen komistus kantakirjattiin hienosti ensimmäiselle palkinnolle. Nykyisin Reilu viettää ansaittuja eläkepäiviä siihen varatussa IV-Rukatallissa. Reilun isä, Hämälän Häiriöveikko oli aikanaan tunnettu kouluratsu varsinkin itä-Suomessa Lappeenrannan ja Joensuun seudulla saaden 15 jälkeläistä. Kaksi niistä menehtyi myöhemmin pahassa traileriautojen ketjukolarissa muutamia vuosia sitten ja viisi myytiin ulkomaille, suomalaisille tallinomistajille. 161-senttisen Reilun emä, Hessilän Helmiina oli kaunista kauniimpi liinakko suomenhevostamma, joka kantakirjattiin jo melko nuorena toiselle palkinnolle. Tamma ehti aloittaa menestyksekästä kouluratsastusuraa ja oli maineeltaan ja luonteeltaan mitä miellyttävin neiti - valitettavasti Hessilän Helmiina kuitenkin menehtyi Reilua seuraavan varsan, Rukajärven Gigolon synnytyksessä. Varsa selvisi, emä ei - Reija Ainolehti omistaa Gigolon edelleenkin muistona loistavasta tammasta, enkä usko tämän luopuvan niin emänsä kaltaisesta hevosesta koskaan. Romuluksen emä, Rukajärven Runoreija on saanut mitä ilmeisimmin nimensä emän nimen lisäksi Reija Ainolehden nimen mukaan, sillä kyseinen tamma sattuu olemaan Ainolehden isän kasvattama tapaus. Runoreija on nykyisin nuoremman Ainolehden omistuksessa ja jatkaa edelleen kouluratsuna kiertäen kuninkuuskilpailuja ja muita arvokisoja Suomen sisällä alueittain. 156-senttinen tamma on rakenteeltaan oiken mukava tapaus, mutta kantakirjausta ei olla vielä ehditty miettiä. Romulus on Runoreijan ensimmäinen varsa. Runoreijan isä, Tori-Timo oli 156-senttinen upean rautias suomenhevosorii, joka jouduttiin lopettamaan vakavan jalkavamman ja sitä seuranneiden sairauksien takia jo seitsenvuotiaana. Tori-Timo ehti astua kolme tammaa, joista kahden varsat syntyivät terveinä ja pystyivät jatkamaan sukua. Toinen näistä tammoista oli Raijan Reija, kummaa sattumaa Rukatallien entisen pääjehun tyttären nimestä löytyy - ettei vain tyttö olisi saanut nimeään upean koulupainotteisen suomenhevosen mukaan? Voimme tätä enää vain arvailla. Raijan Reija oli kuitenkin 152-senttinen neitokainen ja hyvin kuvankaunis sellainen. Kantakirjauksessa Raijan Reija saavutti juuri ja juuri ykköspalkinnon.

Rukajärven Hessun emä Rukajärven Hani on uudempaa Rukajärveläisten linjaa, mutta silti kovin hieno yksilö. 150-senttinen tamma on saavuttanut jo lupaavaa menestystä koulukentillä vanhempiensa menestyksen jatkona. Väriltään rautias Hani on ulkomuodoltaan kaunis tamma ja Hessu on perinyt paljon neidin hienosta luonteesta. Vaikkei loistavaa näyttelymenestystä olekaan Hanille herunut, sen upean omistajaansa ennakoiva luonne ja upeat koululiikkeet yhdessä takaavat varmasti jatkossakin menestystä siitostammana. Hessu oli Hanin toinen varsa. Hanin isä, Rukajärven Rajan Takana on legenda jo pelkästään nimensä vuoksi. Maagisella nimellä nimetty ori, 151 senttiä säkäkorkeudeltaan, on luonut komean maineen Lapin kouluhevosten keskuudessa. Vaativia luokkia meneviä suomenhevosia saa jo muutenkin etsiä kivien ja kantojen alta, mutta kun tapaa vielä erityisen hyvin noinkin vaikeiden luokkien ja kuvioiden taitajan, on pakko ihmetellä, onko hevonen sittenkään 100% suomalaista verta. Tarkka sukututkimus- ja jalostustyö kuitenkin paljastaa, että kouluhevosten taidot on huomattu Rukajärven ympäristössä jostakin syystä jo ajoissa työhevosten jalostuksen ohella ja taidolla luotu linjoja, jotka jatkuvat tähän päivään asti. Rajan Takana viettää Reilun tavoin jo eläkepäiviään, tosin tämä orii saavutti hienon 26 jälkeläisen määrän. Rajan Takanan isä, Riitasointu taas on Mikhal Reelin kasvattama hieno ori - kantakirjattu kolmannella palkinnolla. Reelillä on sukujuuret pohjoisen shamaaniheimoissa ja jotkut väittävät hänen edelleen pystyvän puhuvan hevosten kanssa. Minä en siihen henkilökohtaisesti usko, mutta kyllä pitää myöntää, että se mies osaa käsitellä hevosia. Ehkä se on kiinni elämäntyylistä ja asenteesta, että homma vain luonnistuu. Riitasointu on 152 sentillään peruskastiin kuuluva suomenhevonen, joka taitaa helpon A'n kuviot ihan mukavasti. Komealla liinakon värityksellään ori on hurmannut niin tammat kuin niiden omistajatkin ja on saanut 20 jälkeläistä. Myös Rajan Takanan emä, Tessiina omasi hyvät helpon A'n taidot ja kilpaili pienimuotoisemmin Lapissa ja Pohjois-Karjalassa. Tämä melkein ponin mitat täyttävä tamma oli erittäin kaunis, mutta lopetettiin kolmen jälkeläisen jälkeen maasto-onnettomuuden aiheuttamien vammojen takia. Rakenteeltaan Tessiina olisi voinut olla hyvänkin kantakirjaustuloksen omaava, ilman kohtalokasta onnettomuutta. Hanin emälinja taas onkin Kavilan kasvatteja täynnä - Kerttu Kavila on Etelä-Pohjanmaalta ja on kasvattanut koulupainotteisia suomenhevosia parinkymmenen vuoden ajan. Viime vuonna Kavila jäi eläkkeelle hommistaan ja talli jäi jo kauan mukana toimineen Kertun tyttären, Elisan käsiin. Kavilan kasvatit ovat tunnettuja hyvin hiotuista liikkeistään ja reilusta suomenhevosen perusluonteestaan - rakenteeltaankin Kaviloilta on tullut lukuisia kantakirjapalkinnot saavuttaneita yksilöitä. Kavilan Kultakatriina on mielestäni Hessun emänemän roolissaan oikein nappi "valinta" paikalle - hauskasta nimestään huolimatta tamma oli hieno kisatamma ja kantakirjattiin toisella palkinnolla. Molemmat Kultakatriinan vanhemmista olivat hienoja yksilöitä - Kavilan Kerjäläinen lopetettiin jo vanhuuden tuomiin vaivoihin kunnioitettavassa 27 vuoden iässä. Parhaina aikoinaan suomenhevoskuninkaallistaistoissa mukana ollut ori saavutti toisen sijan ja toisessa arvostetussa kilpailussa saavutti Suomen Kouluratsut-mestaruuden suomenhevosluokassa. Kavilan Kisatyttö taas osoitti kyntensä enemmänkin näyttelykehien puolella ja palkittiin vahvalla ensimmäisellä palkinnolla sh-tammojen kantakirjaustilaisuudessa, jonka tuomaristossa sinäkin vuonna istui hyvin tiukkoja arvostelijoita. Upea voikko tamma, harvinainen väritykseltään ja hyvä liikkeiltään.

Selvitys myös emän puolelta tulossa!