VIRALLINEN NIMIRokkipoikaROTUsuomenhevonenKASVATTAJAPetteri Pasanen, FIN
LEMPINIMIRokkiVÄRIpunarautiasOMISTAJAViivi L.
SYNTYMÄPÄIVÄ + IKÄ14.10.2006     SÄKÄ159 cmKOTITALLICecilié Stud
SUKUPUOLIoriMERKITprsti, pkuREKISTERINUMEROVH-30484


YLA3-palkittu lokakuun tilaisuudessa 2007 pistein 100
YLA2-palkittu lokakuun tilaisuudessa 2008 pistein 132
SLA I-palkittu marraskuun ylimääräisessä tilaisuudessa 2007 pistein 98
KRJ IV-palkittu joulukuun tilaisuudessa 2007 pistein 54
KRJ II-palkittu lokakuun uusintatilaisuudessa 2008 pistein 78



ROKKI - KILPAKENTTIEN PIRISTYS

Rokki on oikea piristysruiske tallillamme - fiksu ja filmaattinen, silti vilkas ja oikein orimainen tapaus, varsinainen Rokkipoika. Orimaisista tavoistaan huolimatta Rokista löytyy suomenhevosen parhaita piirteitä, kuten luottavaisuus ja yhteistyökyky, joskin välillä yhteiset pelisäännöt tuppaavat unohtumaan näin nuorelta pojalta. Ei ole päivää, jona Rokin kanssa olisi tylsää.

Tallin puolella Rokki on karsinansa kunkku, eikä pidä ulkopuolisista vierailijoista - vieraan ihmisen kulkiessa edes ohi alkaa meteliä kuulua ja heikkohermoisempi varmasti säikähtää helposti. Hoitajan tai omistajansa nähdessään poika riemastuu silminnähden ja tulee välittömästi uteliaana hamuamaan tulijan taskuja - mitä, etkö tuonutkaan minulle mitään? Hoitotoimenpiteet sujuvat miten milloinkin, aina kiinnitettynä mielellään ulos tarkoituksenmukaisiin puomeihin, jottei herra pääse kauheasti pyörimään - sehän on Rokin mielipuuhaa! Kavioiden kannattelu on ehdottomasti hoitajan hommaa ja reilusti puolet pojun painosta on helposti kannattelijan hartioilla. Vesipesun aikana protestoidaan mahdollisimman paljon - ei siksi, että Rokki vettä pelkäisi, vaan ihan kiusatakseen pesijää ja toivoen tämänkin saavan vähän vettä ylleen. (Pesijän kastuessa Rokki lopettaa puuhansa ja on, kuin mitään ei olisi tapahtunut - kauniisti käyttäytyvän perikuva.) Satuloitaessa Rokki käyttäytyy yllättävän kauniisti tietäen pääsevänsä kohta ulos purkamaan energiaa - pullistelusta ei ole tietoakaan ja kuolaimetkin poju ottaa hyvin. Silti ei saa unohtaa varuillaan olemista, sillä silmän välttäessä herra kyllä tekee kaikensa karatakseen. Tarhassa Rokki pitää ehdottomasti olla yksin, sillä herrojen välille tulee helposti kahakkaa arvojärjestyksensä kanssa. Rokki on vasta melko nuori poika, eikä oikein vielä ymmärrä, ettei hän ole maailman napa. Tarhaan viedessä Rokki kävelee hyvin ja jää mielellään peuhaamaan tarhaan - ikuinen varsa, elämäniloa pullollaan, mutta hakeminen onkin sitten vaikeampi tapaus. Tammojen sattuessa lähistölle alkaa sellainen esittely, ettei olla ennen nähty. Rokin kanssa täytyy siis olla myös taluttaessa ehdottoman varovainen. Muulloin Rokki yleensä kävelee ihan mukiinmenevästi taluttajan vierellä.

Ratsastaessa Rokin kanssa pitää olla hyvät otteet, sillä poika on vähän kovasuinen. Ratsuna Rokki on erittäin luotettava ja vilkas, askellajit ovat todella reippaita ja ilmavia ja ryhti on loistava. Ulkoiset häiriötekijät saavat vain pojan riemastumaan kuin viimeistä päivää, eikä pukittelukaan ole uutta, ja ratsastajan täytyy siis pitää päänsä kylmänä. Kun Rokin kanssa on oikein napakka ja selkeä, toimii herra niin esteillä kuin kouluratsastuksessakin mallikkaasti, ainakin parhaina päivinä. Yhteistyöhön Rokki suostuu helpoimmin, kun ratsastajan ote ei herpaannu hetkeksikään ja herralle annetaan oikeasti tekemistä. Muutamien vakioratsuttajiemme käsissä Rokki on jo voittamaton upean yhteistyön saavuttamisen takia. Ratsastaessa herran luottavaisuus ja yhteistyökyky korostuvat erityisesti, sillä oikeanlaisen työskentelyn tuloksena Rokki on todellakin unelmaratsu.

Kilpailuissa Rokki on ymmällään hevosmäärästä, ja on innoissaan huomatessaan pääsevänsä yleisön eteen. Kilpakentillä poika yrittääkin välillä pistää överiksi, ja ratsastajan kovapäisyyttä koetellaan siinä kohtaa erityisesti. Trailerikyytiin Rokki ei haluaisi astua jalallakaan, mutta hetkisen houkuttelun ja parin apulaisen kanssa tuokaan homma ei ole ylitsepääsemätön. Itse suoritus vaihtelee - estekentillä Rokilla on tapana ryntäillä ja käännökset jäävät näin turhan leveiksi, koulukentillä keskittymisen kanssa täytyy tehdä töitä. Hyvänä päivänä ja kunnon yhteistyöllä kisatiimin kanssa Rokin kanssa saadaan varmasti paljon hyviä tuloksia!

Eläinlääkäriämme herra jostain syystä palvoo kuin viimeistä tammaa maan päällä - emme tiedä miksi, mutta eläinlääkärimme pystyy käsittelemään Rokkia jopa ilman kiinnittämistä. Kengittäjämme kanssa poju käyttäytyy aivan päin vastoin - vaikea tapaus mikä vaikea tapaus. Uskomme, että Rokilla on huonoja kokemuksia jostain tietystä kengittäjästä ja yritimme vaihtaakin kengittääjää Rokin osalta, mutta homma vain paheni. Olemme siis tyytyneet yrittämään kitkeä pahoja tapoja pois.
 
 

KILPAILU-URA Kilpailukokemuksistani voit lukea täältä.

  
  

Kuvista suuret kiitokset hennn.'lle, kopiointi ehdottomasti kielletty!


 
         Rokkipoika          Rempseä Runoilija
sh-o, 158 cm, KTK-I
Suukotar
sh-t, 156 cm, KTK-III
Ritari Uljas
sh-o, 158 cm, KTK-III
Unelmaa
sh-t, 156 cm
Kitsastelematon
sh-o, 159 cm
Raivotar
sh-t, 157 cm


Rokkipojan suku on jakautunut kahteen puoleen; sen i, Rempseä Runoilija (Roopena tunnettu) on oikea komistus kouluradoilla. Omistajallaan Petteri Pasasella Roope on selvästi tallin kuningas niin luonteeltaan kuin saavutuksiltaankin, vaikka ikääkään ei ole vielä paljoa kertynyt. Petterin silmäterä Roope omaa KTK-I-palkinnon, ja kilpailee pääosin Varsinais-Suomen alueen kouluratsastuskilpailuissa. Omalla alueellaan kouluratojen kunkkuna Roope on napannut kymmenen ykkössijaa ja lisää näyttää tulevan. Muita sijoituksia oriille on ehtinyt kertyä 6. Rokki on Roopen tähän-mennessä-ainut jälkeläinen. Roopen emä, Suukotar on upean värityksen omaava kouluratsastuspainotteinen suomenhevonen ja kantakirjattu aikanaan kolmannella palkinnolla. Suukotar nähtiin usein Pohjois-Lapin ratsastuskilpailuissa ja saavutti huomattavaa menestystä aikanaan myös sillä saralla. Roopen isä, Ritari Uljas on myös kouluratsastuspainotteinen puhdas suomenhevonen ja hyvin komea sellainen. Herra kantakirjattiin kolmannella palkinnolla ja kilpaili koko Lapin alueella kouluratsastustilastojen kärjessä. Suukottaren ja Ritari Uljaan omistaja Leena Mittilä vaikuttaa Inarin kunnassa jalostaen hyväluonteisia ja kyvykkäitä suomenhevosia kouluradoille. Yhteensä parivaljakolla löytyy 1-3-sijoituksia 40. Suukottaren vanhemmat Elon Kerjuu ja Hurlamhei olivat tiettävästi Pohjois-Karjalalaisia kouluratsuja, alueellisissa kilpailuissa hyvin pärjänneitä - Elon Kerjuu oli erityisen kuuluisa loistavasta periyttämisestä omaten seitsemän upeaa jälkeläistä. Hurlamhei oli taas vähemmän tunnettu jalostusorii, omistaja ei paljon oria mainostanut ja siten sai vain neljä jälkeläistä upeasta urastaan huolimatta. Ritari Uljaan emä löytyi Lapista, Neitokainen nimeltään, oli aikoinaan KTK-II-palkittu ja i. Ranuan Huugo Ranualta peräisin oleva tuntematon kouluratsu, jonka kuitenkin huhutaan omanneen hyvät liikkeet. Omistaja ei vain ollut kilpailevaa tyyppiä ja muutamissa kilpailuissaan Huugoa ratsastikin omistajan sisko.

e. Unelmaan sukuhaara sisältää taas esteratojen ehdottomia ykkösiä, joten Rokilla on loistavat mahdollisuudet sekä koulu- että esteratojen valloitukseen. Unelmaa itse on Varsinais-Suomen alueella 6 voittoa ja 7 sijoitusta kerännyt estehai, luonteeltaan rempseä neiti. Unelmaa on palkittu Varsinais-Suomessa suomenhevosten estetaitajaksi 2007. Rokki on myös Unelmaan ensimmäinen jälkeläinen. Unelmaan vanhemmista Kitsastelematon oli huimat 120 cm ratana hyppäävä esteori, kantakirjattu KTK-I ja palkittu monesti koko Suomen alueella kilpailujen voittajaksi. Sijoituksia Kitsastelemattomalla on saavutettu huimat 30, joista voittoja 18. Kitsastelemattoman isä, Kitsas oli KTK-II-palkittu esteratsu, joka saavutti esteradoilta lukuisia sijoituksia. Jälkeläisiä herra sai aikoinaan huimat 20, joista suurin osa kuitenkin päätyi ulkomaille suomenhevosten vientibuumin aikaan. Kitsastelemattoman e, Helabella oli nimestään huolimatta puhdas suomenhevonen ja oikein kauniskin vielä. Tammalla oli oikein upea tummanpunaruunikko väritys ja herasilmät - ulkonäöllään neiti hurmasi niin näyttelytuomarit kuin kantakirjahenkilöstönkin. Saavutuksena oli KTK-II. Rokin emänemä Raivotar oli aikanaan Pohjois-Karjalassa Lappeenrannan ympäristössä mainetta niittänyt tamma komealla mustalla värityksellään. KTK-III-palkittu tamma saavutti alueellaan 13 sijoitusta. Raivottaren emä Kaunotar oli myös kouluratsu, mutta sen suurempia merkintöjä ei tammasta ole jäänyt. Perimätietona eräälle Raivottaren puolisisaren omistajalle on jäänyt tieto, että Kaunotar olisi myyty myöhemmin Norjaan. Raivottaren isä Esteetön oli kouluratsu parhaimmillaan, mutta menehtyi nuorena ehtien saamaan vain kaksi jälkeläistä.

JÄLKIKASVU

Rokki tulee astumaan elämänsä aikana näillä näkymin max. 12 tammaa. Jalostukseen orii on käytössä vain EVM-sukuisille koulu/este/yleispainotteisille suomenhevosille ympäri vuoden.

s. 06.08.2007 Aleksanteri Suuri NP (emä. Pikku Pirihuora)
s. 06.08.2007 Sannin Utunuttu (emä. Erilan Vilma YLA3, SLA-I, KRJ-III)
s. 13.08.2007 Sannin Silja (emä. Ikuisuus Eilisestä YLA2, SLA-I) - 41 ERJ-sijoitusta, 38 KRJ-sijoitusta ja 4 x KERJ, 4 x WRJ! *21.09.2008
s. 26.08.2007 Sannin Satikuti (emä. Meitin Pipsa KRJ III) - 22 KRJ-sijoitusta! *21.09.2008
s. 26.08.2007 Sannin Mårran YLA3 (emä. Mirella POP KRJ III) - 35 KRJ-sijoitusta! *21.09.2008
s. 07.09.2007 Sannin Virma SLA-II, YLA2 (emä. Erilan Vilma YLA3, SLA-I, KRJ-III) - 74 KRJ-sijoitusta! *21.09.2008
s. 18.09.2007 Sannin Rokkimimmi (emä. Erilan Vilma YLA3, SLA-I, KRJ-III)
s. 23.09.2007 Poppityttö (emä. Sirpaleen Kummitar)
s. 01.10.2007 Sannin Ella (emä. Erilan Vilma YLA3, SLA-I, KRJ-III)
s. 15.11.2007 Sannin Saaga (emä. Ikuisuus Eilisestä YLA2, SLA-I)

ESTEVALMENNUS 14.8.2007

Kommentit: Rokkilla oli koko tunnin ajan kova meno päällä. Herran suunnitelmiin eivät kuuluneet puolipidätteet tai tempon hidastaminen, vaikka sinä saitkin kiitettävästi orin toisinaan kuuntelemaan itseäsi. Vaikka ori hyppää hyvin, se tekee sen hieman turhan kömpelösti, eikä jaksaisi keskittyä hyppyjen välissä. Kerroit, että ori on kova suusta, mikä näkyi toki myös ratsastuksessanne. Käsittelit oria hyvin, mutta koeta pitää vielä hieman nopeampi ja ns. terävämpi käsi, jottei Rokkille jää aikaa painaa ohjalle.

ESTEVALMENNUS 8.2.2008

Kommentit: Rokki on kovasuinen ja reipas. Nämä esteet olivat hiukan liian pieniä oriille, kun kapasiteettia selvästi löytyy niin huimasti! Ratsasta eteen ja tee puolipidätteitä. Myös istunnan tiivistäminen helpottanee.

PÄIVÄKIRJAA 29.12.2007

Kävelin Jukolaan laidunten päädystä ja käväisin satulahuoneessa nopeasti hakemassa Rokin harjapakin isolle käytävälle. Kurkistin nopeasti sisään, että kaikki tarvitsemani todella oli siellä ja hymyilin tyytyväisenä - olen varsinaisen järjestelmällinen ihminen ja sauhua alkaa nousta korvista, jos joku hoitotoimenpiteitä suorittanut on jättänyt tavarat levälleen (suinkaan ihania ratsuttajiamme pilkkaamatta). Kun olin saanut pakin paikalleen seinän viereen, kävelin satulahuoneen läpi Rokin karsinalle. Kuulen korvissani vieläkin sen hirnahduksen.. Hymyilin leveästi pojalle ja avasin karsinan oven hyvin pienesti varmistaen, ettei poika pääse karkailemaan. Kiinnitin riimunarun herran hamuillessa taskujani ja kyllähän sieltä pieni herkku tällä kertaa löytyi vauhtipojalle. Juuri kun olin saanut Rokin kiinni, astui tallin ovesta täysin tuntematon ihminen sisään ja Rokki pelästyi kavahtaen voimakkaasti sivulle karsinassa. Rauhoittelin oria pikaisesti ja kysyin sitten, miten voin auttaa. 'Etsin Sannia, mahdanko olla oikeassa paikassa?' Tervehdin häntä karsinan puolelta ja lähdin taluttamaan Rokkia ulos karsinasta - uhkaavan näköinen herra mulkoili niin pahasti tulijaa, että tyttö kavahti seinän vierustalle. En voinut vastustaa pientä hymynkaretta taluttaessani Rokkia tytön ohi. Mietin mielessäni, mitä asiaa tytöllä on näin uuden vuoden alla, mutta hän seurasi perässä ja katseli Rokin kiinnittämistä uteliaana, saaden lopulta suunsa auki. Kirosin ääneen Rokille, joka ei suostunut laittamaan itseään kiinni vaan pyöri mahdottomasti ympäri aina yrittäessäni kurkottaa seinän viereen ja tyttö luuli puhuvani hänelle. Pahoittelin nopeasti ja kysyin, että mitä asiaa sinulla olikaan, taisin keskeyttää. 'Mun kaveri Tinja on käynyt täällä hoitamassa kerran viikossa ja ajattelin, että jos te tarvitsisitte talliapulaista..' Hymyilin tytölle ja neuvoin hänet aittaan, josta uskoin hänen löytävän Even tai Mirkan taukohuoneesta. He kyllä osaisivat neuvoa tytön alkuun karsinoiden puhdistamisessa - hoitamaan en vielä uskaltaisi niin nuorta tyttöä ottaa, varmaan kymmenenvuotias taisi olla. Varsinkaan sen ilmeen jälkeen, jonka näin hänen katsellessaan Rokkia.

Katsoin Rokkia, joka oli jo väsähtänyt rimpuiluun ja avasin harjapakin. Rokki saisi tänään peruspaketin kevyellä liikutuksella. Aloitin kumisualla voimakkaasti ja Rokki yllätyksekseni seisahtui ihan paikalleen. Jatkoin työtä mielissäni ja totesin Rokin olevan aika kurjassa kunnossa - tässä vierähtäisi hyvä tovi. Mirkka kävi ovella kysymässä, että kaipaisiko joku vielä liikutusta, Ellan hän oli kuulemma hoitanut jo. Katsoin kelloa ja ihmettelin ääneen ripeyttä - Mirkka vain naurahti ja sanoi, että Ella oli pitänyt itsensä puhtaana ja että he olivat tehneet vain tunnin harjoitukset maneesissa. Pyysin sitten lopulta Mirkkaa ratsastamaan Vekin tänään vielä kevyesti ja tarkistamaan illalla Ainolan hevoset ruokinnan yhteydessä. Mirkan lähtiessä olin saanut urakan valmiiksi ja suureksi ihmeekseni Rokin silmät olivat jo puoliksi painuneet kiinni. Jatkoin harjaamista pölyharjalla pitäen mahdollisimman vähän ääntä ja totesin tämän olevan helpoin päivä, joka minulla on ikinä ollut Rokin kanssa. Kun olin saanut suurimmat liat irti, tartuin pehmeään harjaan. Rokki suhtautui yllättävän hyvin myös pään harjaukseen ja otti vain yhden sivuaskelen koko homman aikana. Saa olla tyytyväinen. Pojun harja oli aika takussa ja niinpä selvittämiseen tuntui menevän pieni ikuisuus. Katsoin huokaisten kelloa ja totesin, että sinne meni toiveet Inkan iltaliikutuksesta. Selvitin vielä hännänkin, se ei ollut niin takussa ja kiitin Rokkia hyvästä käytöksestä porkkanalla. Herra rouskutteli tyytyväisenä ja lähdin viereisestä ovesta satulahuoneeseen hakemaan varusteita.

Rokin satulointi meni jälleen kerran kiitettävästi ja heittäessäni satulaa selkään en voinut olla kehaisematta herraa vielä kerran. Uskomaton hevonen Rokki on, se on vain niin - vaikka onkin niin vekkuli, osaa kyllä kanssa tarvittaessa miellyttää ja hurmata. Laitoin vielä takin kunnolla kiinni ja ratsastushanskat käteen, unohtamatta kypärää ja lähdin taluttamaan Rokkia ulos ovesta. Kylmä tuuli puhalsi vastaani, pakkasta taisi olla siinä seitsemän asteen paikkeilla ja siksipä suunnistimme maneesille. Huusin varoituksen maneesissa ratsastavalle, sillä kyltti oli käännetty ja sisään astuessani Rokki käsipuolessa Tuija tervehti minua uralta. 'Onpa siellä kylmä tuuli!' Tuija myönsi ja sanoi, että oli suunnitellut Sissin kanssa kunnon maastoreissua, mutta päättänyt, että tällä ilmalla ei kyllä taida lähteä yksin ratsastamaan metsän keskelle. Kysyin selkään noustessani, kauanko he ovat treenanneet jo ja ilahduin kuullessani saavani kaverin. Rokki alkoi välittömästi pörhistellä toisen sukupuolen edustajalle, mutta pidin pääni kylmänä ja komensin herran pysähtymään. Tuija lähti maneesin toiselle puolelle ja minä lähdin pitkin ohjin uraa pitkin lämmittelemään. Annettuani Rokin kävellä hetken, otin ohjat tuntumalle ja nostin harjoitusravin.

PÄIVÄKIRJAA 21.09.2008

Rokin menestys kilpakentillä ja jopa laatuarvosteluissa ylitti odotukseni reilusti, mutta nyt on mielestäni aika lähteä nostamaan Yleislaatuarvostelun arviota herrastamme. Jollei kehitys viime vuoden puolelta näy, alan olla jo melko ihmeissäni - pojun käytös on jostain syystä jopa vähän rauhoittunut tässä vuosien varrella, vaikka se onkin vasta melkein 8-vuotias. Tänään oltiin Rokin kanssa pitkällä maastoreissulla Even ja Sessin kanssa, käytiin maastoesteradalla hyppäämässä rata läpi ja meren rannan polkuja eteenpäin. Kun illankoitteessa palasimme, oli molemmat hevoset saaneet kunnon treenin ja päätyivät pesun kautta iltaruuille. Olihan Rokin kanssa matkan varrella jälleen ne normaalit pikkuvaikeudet, mutta tällaisen treenin jälkeen hevonen kuin hevonen on väsynyt (maastosta löytyy lääniä vaikka minkätasoiseen treenaukseen). Huomenna onkin jälleen kisapäivä, olemme jatkaneet Rokin kanssa hienosti kilpailua porrastettujen parissa avoimien jälkeen. Rokkia tänään hoitanut Miia näyttikin puunanneen kamat valmiiksi koitosta varten.

TARINAKILPAILUT 29.8.2007 Hillavassa

Rokki kääntää pään sivuun ja yrittää itsepintaisesti päästä mun ja avustajani Even käsistä karkuun. Trailerin lastausovi kolahtaa ikävästi, ja siinä kohtaa mulla palaa pinna. 'Nyt autoon siitä', kivahdan Rokkipojalle heilutellessani epätoivoisesti namuja herran pään edessä. Ori kääntää päänsä meikäläistä kohti ja irvistää päästäen kielensä roikkumaan ulos. Eve purskahtaa nauruun ja sanoo hoitavansa homman, 'hae sä vaan ne kamat jo'. Kävelen tuhisten talliin ja nakkaan Rokin kilpailukamat käsiini. Taisin nousta väärällä jalalla, selkeästi. Takaisin autolla Eve laittaa juuri ovia kiinni ja puistelee käsiään: 'Eihän se niin paha homma ollut, vai?' 'Ehei', naurahdan ja näytän kieltä, 'kyllähän Rokki sua tottelee'. Eve purskahtaa vielä pahempaan nauruun ja toteaa, että parempi lähteä, jos aiotaan olla ajoissa. Katson kelloa, ja jestas kun se on paljon. Kilpailut startattaisiin ajoissa, ja kello oli jo viisi aamulla.

Kisapaikalle saavuttiin hädin tuskin puoli kymmeneltä, traikun kanssa ei tietenkään hurjastella ja liikenneruuhkat Hillavan lähellä yleisöryntäyksen johdosta sai vedet kiehumaan sisällä. Kun lopulta saavuttiin Hillavan parkkialueelle, pyyhin hikeä otsalta ja tajusin, että Rokin suojat oli kuivumassa eilisillan aikana satulahuoneessa, mihin mä ne laitoin. 'Eve', parahdin, 'kerro mulle, että Rokin suojat on mukana'. 'Eh, mä luulin, että sä otit ne ku toit muut kamat?' Eve hymyili vienosti. 'Voihan.. Nyt ei sitten oo varaa loukata', puhisin ja pää painui alas.

Rokki tuli trailerista ulos pirteänä kuin peipponen. Aloin jo olla vähän positiivisempi, sillä jos Rokki on tänään hyvällä tuulella, saatetaan selvitä ilman pahempia haavereita. Tai sitten ei. Mielessäni pyörii enkelimäinen shetlanninponi ja jykevä punasarvinen yksisarvinen, jotka tökkivät toisiaan toinen kolmipiikkisellä haravalla, toinen kullanvalkealla hännällään. Pudistan kummat ajatukset päästäni pois ja katson Rokkia. On se poika hurmaava näky. Vien Rokin ulkotarhalle, jätän Even sinne ja etsin käsiini toimiston, jonka uumenista saisin kisaohjelman. Toimisto-kyltin nähdessäni häämöttävän edessä avautuu eteeni näky parikymmenmetrisestä jonosta. Jostain sisältä kuuluu älämölöä, ja saan selvää, että joku haluaa osallistua ilman ennakkoilmoittautumista. Kohta partainen mies astuu raskain askelin ulos toimistosta itkua tuhrustava hoikkarakenteinen tyttö perässään, jolla on ratsastusvaatteet viimeisen päälle päällä ja kypärä kainalossa. 'Isi, mutku mä HALUUN!' Parivaljakon perästä toimistoon mahtuu taas muutama ihminen lisää, ja jono ei tunnu liikkuvan mihinkään. Päätin, että ennakkotiedot aikataulusta ja kuulutukset saavat riittää meille, sillä haluan Even olevan paikalla koko ajan, enkä aio kuluttaa koko valmistautumisaikaa jonotukseen. Paluumatkalla tarhoille törmään kkeijuttareen, joka tervehtii nopsaan minua ja pahoittelee ääneen, että paikalla on tällainen hässäkkä. Joku tietokonerikko kuulemma, ja osallistujat ihan sekaisin ja väärässä järjestyksessä. Kkeijutar juoksee henkilökunnan ovesta sisään, ja myötätunnosta pysähdyin hetkeksi miettimään. Hetkinen, jos osallistujat ovat väärässä järjestyksessä, niin milloin me kilpaillaan? Katsoin nopeasti kelloa, joka näytti kymmentä. Luokamme, 80 senttiä piti alkaa puoli yhdeltätoista, mutta olimme ennen kilpailuja soittaneet Hillavaan ja saaneet tietoomme, että starttaisimme aivan luokan lopussa. Nyt pakokauhu valtasi koko mielen - mitä, jos me ollaankin ensimmäisiä?

Ikinä en ole kävellyt niin nopeasti, saanut Rokin harjattua matkapölyistä ja satuloitua. Rokki tuntui aistivan, että nyt on tosi kyseessä, ja Evekin alkoi olla aika vakavana. Poika oli siis ihmeen paikallaan koko operaation ajan ja otti jopa kuolaimet ensi yrittämällä vastaan. Itsevarma hörähdys kertoi, että tänään me voitetaan. Nauroin Rokille, että jos tällä mielentilalla voitetaan, on pakko olla onnetar pelissä. Lopulta 10.20 olin vetänyt paremman ratsastustakin päälle, kilpailukypärän päähän ja hansikkaat käteen. Käteni alkoivat hikoilla uhkaavasti, mutta Eve toivotti onnea ja pystyin jopa puristamaan pienen hymyn itsestäni.

Talutin Rokin vastalauseista huolimatta estekentälle, jossa ensimmäinen luokka oli jo ratsastettu ja esteiden korkeutta nostettiin juuri. Ensimmäisen tuomarikopin kohdalla pysähdyin, ja sain tietooni, että olisimme toisia. Kivi putosi sydämeltäni, ja talutin itseensä tyytyväisen Rokin lämmittelykentälle. Eikös siinä vaiheessa sitten poika huomannut erittäin kauniin suomenhevostamman kulkevan viitisentoista metrin päästä, juuri kun olin nousemassa selkään. Eve oli vieressä varmistamassa, mutta eikös siinä sitten jalka livennyt ja poika lähtenyt villiin laukkaan pukitellen matkalla. 'ROKKIPOIKA NYT HETI TÄNNE!' pää punaisena huusin. Eve lähti juoksuun ja huusi varoituksen tamman omistajalle, joka oli jo ehtinyt vähän kauemmas ja saanut tamman paikalleen. Luojan kiitos ennen tammaa Rokkia vastaan tuli isorakenteinen mies, joka sai pojan pysäytettyä ja minut huoahtamaan helpotuksesta. Vahinko-kisavarsa kun ei ole ihan sitä, mitä näiltä kilpailuilta odotettiin. Pää edelleen punaisena kuin paloauto kävin ottamassa Rokin käsiini ja nuhtelin poikaa. 'Etkö sä ymmärrä, että me ollaan kilpailuissa ja SUN pitäisi olla verryttelemässä tuolla lämmittelykentällä mun kanssa?' Rokki loi muhun katseen, joka olisi sulattanut ydintalvenkin, ja minuutti myöhemmin istuin pojan selässä. 'Onnea hei vielä kerran', Eve lateli tottuneesti kentän laidalla, 'hyvin se menee'.

Lämmittelykentällä otan ohjista reippaasti kiinni ja hyvän tuntuman Rokin suuhun. Ensimmäinen ratsastaja on juuri lähdössä lämmittelykentältä, ja Rokki kavahtaa ottaen sivuaskeleen tuota komeaa puoliveristä oria. 'Nyt poika, jollet sä oo nätisti niin tammaseura on kuule viimenen asia mitä sä näät!' kuiskaan Rokille vähemmän kunnioittavaan sävyyn ja lähden lämmittämään oria harjoitusesteille. Ensimmäinen okseri ylitetään hienosti, seuraavana olevan sarjan viimeiseen osaan Rokin jalka kolahtaa ja kiroan mielessäni. Siitä eteenpäin skarpattiin yhdessä oikein kunnolla, kunnes viimeinen este, normaali pystyeste osoittautuu ylivoimaiseksi vastukseksi ja se pudotetaan oikein urakalla. Aika surkein mielin siirryttiin kentän laidalle, taputin Rokkia kaulalle ja käveltiin siinä se pieni hetki. 'Seuraavaksi Viivi L. ratsullaan Rokkipoika'.

Rata edessä häämöttää, hansikkaiden sisällä valuu pilvisestä säästä huolimatta kylmä hiki ja ratsastajan mieli iskostuu rataan. Rokki alla alkaa olla kuin sulaa vahaa, ja pomppuinto tuntui alkulämmittelyn aikana olleen vain pientä verrattuna tähän, kun ekaa estettä ylitetään. Mistä ihmeestä tää ori repii sellaset energiat? Nyt pitää vain pitää pää kylmänä, ettei oripojan into kasva liikaa - enhän mä halua, että poju innostuu laukassa liikaa - valmistaudun hyppyyn, ponnistus, komea liito, alas ilman virhepisteitä. Miten tää voi olla mahdollista? Äskenhän - okseri, komea ponnistus ja alastulo - Rokki oli kuin mikäkin vahanukke. Seuraavaa sarjaa varten yritän pitää rytmiä mahdollisimman hyvänä yllä, ja siinä se on, puhdas suoritus jälleen. Suu tiukkana viivana jatkan Rokin viemistä läpi radan ja yli esteiden, ja ihmeen kaupalla selvittiin jopa viimeisestä, etukäteen pelkäämästäni muurista. Viimeinen laskeutuminen ja - siinä se on! Puhdas suoritus. Hämmästys paistaa meikäläisen kasvoilta kilometrien päähän, kun taputan Rokkia reilusti kaulalle ja laskeudun satulasta kävellen transsissa Even luo, joka hyppii paikallaan innoissaan. 'IHAN MAHTAVAA, uskomatonta, miten ihmeessä te teitte sen?' Even kasvot vääntyvät jopa mua oudompaan hämmästysilmeeseen, ja purskahdan nauruun, 'en mä tiedä, Rokki oli vaan ihan loistava!' Vieressä Rokki myhäilee tyytyväisenä ja esittelee itseään yleisölle korskahdellen ylpeänä itsestään. Poika päästä pienet pukitukset, hyvä että takana ei ollut ketään (punaisesta nauhasta huolimatta joudun silloin tällöin varoittelemaan pikkutyttöjä orin ympäriltä kauemmas). Katson Rokkia, ja olen tästä pojasta ylpeämpi kuin ikinä.

Tuomarin kommentti: Loistava tarina, jossa on paljon hyviä puolia, mutta koska arvostelu tapahtuu huumorin perusteella, ei tätä tarinaa voi laittaa kärkeen.

TARINAKILPAILUT 30.9.2007 Hillavassa - 80 cm, 5/11

Sanni S:
Hahaa, arvaas mitä mein Rokkari tänää keksi. ;D

Mirkka:
No kerro - en voi kuule millää arvata? :p

Sanni S:
No alkurata meni iha hyvin perustahdilla ja hyvällä tempolla, mut odotas ku tuli se kierrettävä puska etee nii hä meinas hypätä sen yli!! :D

Mirkka:
Hää, sen mä oisin halunnu nähdä! :DD Etkö sä sit saanu millää kaarrettua ohi? :o

Sanni S:
No kyllähän sä Rokin tiedät, et kun se jotain saa päähänsä nii sehän sen toteuttaa. :D Mul oli raippa ja kyl hän siit sit korjas taas käytöksensä, mut.

Mirkka:
Meinas tulla hiki otsalle? :D Ei mitää pahempia pukitteluja kuitenkaa 80'ssä? ^^

Sanni S:
No todellaki! :) Ei mitää, mitä ny ennen kisaa meinas potkasta yhtä nenäkästä pikkutyttöä ku heilu kameran kanssa takaviistossa. ;)

Mirkka:
No mut eikö teil ollukkaa mukana punanen rusetti? Mä ihan muistan nähneeni sen solmittuna Rokille. :oo

Sanni S:
Tietysti oli, mut hei 'DAA!?!' luuleksä et hän sitä huomaa. Sit oli olevinaa nii järkyttynyttä itku kurkussa, et meinas palaa pinna. ARGH.

Mirkka:
Totta, mitäs sit menee tollasen helposti kuumenevan pojun lähettyville vapaaehtosesti ku kerran varotettukin on..

Sanni S:
No, musta vähän lopulta tuntu, et Rokki oli siit enempi järkyttyny ku se tyttö. Haki turvaa mein kainalosta ja nii. :p vaik kovi yritti näyttää muuta.

Mirkka:
Kyllä poika omansa tuntee! Toivotaan nyt, et tein aika riitti kärkeen. :) Mä käyn tarkistaa tässä nopsaan laitumet, txt taas! ^^

TARINAKILPAILUT 30.9.2007 Hillavassa - 100 cm, 3/16

Sanni S:
Phihii, etpäs tiiäkkään kuka meni läpi esteen tänää satasella! :D

Mirkka:
No Rokki tietysti. Mistäs päin nyt tuuli? :p

Sanni S:
Hiekanvärinen este + kiimanen tamma verkassa ihan kentän vieressä nii mikäs siinä sitte estämää. :DDD Enemmä kyl naurattaa ku harmittaa tuo.

Mirkka:
No mä uskon, Rokista en kyllä yhtää ihmettele ja voin vaa kuvitella sen suloset nappisilmät sen jälkee: 'Ehä mä mitää oo tehny mamma? :DD' :p

Sanni S:
Njoo, vähän koko rata meni sen puskatempun kustannuksella 80'n jälkee. :D Eve just.. Hei kääk, nyt on pakko mennä! ROKKI!

Mirkka:
Mitä mitä mitä ihmettä? :oo Koita selvitä <3


Sivuilla esitelty hevonen on virtuaalihevonen ja täysin mielikuvituksen tuotetta. Hevosen tiedot eivät liity mitenkään mahdollisiin kuviin, ja kaikki yhtäläisyydet oikeisiin hevosiin ovat puhdasta sattumaa. This horse is a Sim-Game horse - nothing exist in real life. If something matches with real life, it's only a pure coincidence and this Sim-Game horse doesn't have anyhing to do with the horse in photographs on this page. What is this?